Venetsian biennaalin Pohjoismaisessa paviljongissa siirrytään vuodesta 2011 lähtien kuusivuotiseen kokeiluun: Suomi, Ruotsi ja Norja järjestävät paviljongissa vuorollaan oman näyttelynsä. Ruotsi on näyttelynjärjestäjänä vuonna 2011, Suomi 2013 ja Norja 2015.

Kulloinkin ne kaksi maata, jotka eivät ole esillä Pohjoismaisessa paviljongissa, järjestävät omat näyttelynsä muualla Venetsiassa. Yhteispohjoismaisista näyttelyistä on vuodesta 2000 vastannut Pohjoismainen toimikunta, johon on kuulunut Suomesta Näyttelyvaihtokeskus Frame, Ruotsista Moderna Museet ja Norjasta Office for Contemporary Art Norway.

Nyt käynnistyvän kiertojärjestelmän tavoitteena on saada pohjoismaiselle taiteelle enemmän näkyvyyttä ja taiteen uusille muodoille perinteisiä ryhmänäyttelyitä parempia esittelymahdollisuuksia. Mallin toimivuus arvioidaan kuuden vuoden kokeilujakson lopussa.

Mallia esitti ensimmäisen kerran isännyysvuorossa ollut Moderna Museet vuonna 2004. Tuolloin kuitenkin päädyttiin vielä yhteisjärjestelyihin. Vuonna 2007 Suomen isännöimä Pohjoismaisen paviljongin näyttely ulottui Alvar Aallon suunnittelemaan Aalto Paviljonkiin, joka oli tuolloin saatu takaisin Suomen käyttöön 45 vuoden jälkeen: René Blockin kokoamassa kuuden taiteilijan näyttelyssä Welfare – Farewell Maaria Wirkkalan tilateos Vietato Lo Sbarco Aalto Paviljongissa toimi ’satelliittina’ laajemmalle pohjoismaiselle näyttelylle.

Viime vuonna yhteispohjoismainen näyttely laajeni neljän maan yhteishankkeeksi Pohjoismaiseen paviljonkiin ja Tanskan paviljonkiin, joihin norjalais-tanskalainen taiteilijapari Michael Elmgren ja Ingar Dragset kokosivat kahden imaginäärisen taidekeräilijän kodit rinnastavan Keräilijät -näyttelyn. Suomesta oli kutsuttu mukaan Laura Horelli ja Jani Leinonen. Samalla Suomella oli Aalto Paviljongissa virallisesti oma paviljonkinsa ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1962, jolloin Suomi oli siirtynyt kuvataidebiennaaleissa Pohjoismaisen paviljongin yhteyteen. Näyttelynä oli Framen ja Nykytaiteen museo Kiasman järjestämä Jussi Kiven Palo- ja pelastusmuseo.

Giardinin puiston paraatipaikalle alun perin vuonna 1956 tilapäiseksi suunnitellun pienen Aalto Paviljongin merkitys korostuu nyt entisestään. Se tarjoaa esittäytymismahdollisuuden biennaalin pääalueella niinäkin vuosina, joina suomalaisia taiteilijoita ei ole esillä Pohjoismaisessa paviljongissa. Kun Suomi taas vastaa Pohjoismaisesta paviljongista, molempien paviljonkien näyttelyt voivat yhdessä tarjota tilat laajemmille, kaksiosaisille näyttelyille.